Upean upea talvimaisema on raamittanut uuden, mahdollisuuksia avaavan vuoden alkua! Tällaisia olivat lapsuuden talvet!
Uusi vuosi on mahdollisuuksia täynnä. Omalta osaltani vuoden alkua on innostanut työyhteisöjen kehittmistyö Hämeenkyrön peruspalveluhenkilöstön kanssa. Kunnissa, myös Hämeenkyrössä ponnistellaan suurien taloudellisten vaikeuksien kanssa. Tähän ponnisteluun valitettavasti liittyy aina suuria riskiä myöskin henkilöstöryhmien välisiin ongelmiin. Onneksi yhteisten keskusteluiden kautta on mahdollista ottaa näitä ongelmia ennakoiden asioita rohkeasti esille.
Erinomaisen mielenkiintoinen asia tuli esiin tämän aamun tapaamisessa Hämeenkyrön esimiesten kanssa. Heillä opn selvästi halua päästä eteenpäin sosiaalisen median käytössä. Monet heistä haluvat oppia käyttämään näitä moderneja välineitä, jotta pääsisivät esim tiedonvälittämisessä väkensä kanssa eteenpäin. On riemastuttavaa, että esimiehillä on hinku eteenpäin. Se lupaa paljon koko prosessia ajatellen. Viime vuosien myötä olen nimittäin erinomaisen selvästi oppinut kokoemuksen kautta, että kun tiimiin/organisaation esimiehet lähtevät kehittämään ja kehittymään, niin silloin lähteet koko tiimin väki eteenpäin. Ja siis päinvastoin, mikäli esimiehet esim "delegoivat" kehittämisen ulkoupuolelleen, ei yhteisössä tapahdu mitään toivottua/oletettua muutosta, oppimista.
Meillä tarvitaan vielä paljon, paljon työtä siinä, että julkisen puolen ja miksi ei yksityistenkin palveluntuottajien esimiesten/johdon parissa saadaan syttymään oivalluksia siitä, että nyt viimeistään on liikkeelllähdön aika. Meillä jatkossa selvitään ainoastaan uudistamalla palvelurakenteita ja tapaa tuottaa hyvinvointipalveluita.
Olennaista on myöskin oppia auttamaan työyhteisöjä yhteisen arjen vuorovaikutuksen kehittämisessä. Erinomaisen hyvin tässä joku päivä tuli esille jonkun huippuasiantuntijan sanomana, että työkulttuurin kehittämistä ei voida sälyttää työterveyshuollon harteille, vaan päävastuussa siitä on aina työyhteisön esimiehet ja johto. HArmi vain tänä päivänä on, että liian usein työyhteisön ongelmia siirretään eteenpäin jonkun osapuolen sairaslomalle siirtymisen turvin. Pahaan oloon työpaikoilla etsitään apua lääketieteen kautta vaikka oikeampi suunta olisi varmaankin vuorovaikutustaitojen osaamisen kehittäminen.
Ongelmien lääketieteellistäminen - medikalisaatio- on hiipinyt voimatekijäksi työpaikoille. Tuntui hienolta, että työterveyshuollon asiantuntija ei suostunut ottamaan yksin vastuuta asioista, jotka eivät kuulu pelkästään sen tieteenalan piiriin.
On mielenkiintoista nähdä, miten meillä päästään eteenpäin. Keskustelua julkisen puolen työyhteisöiden kehittämisestä tulisi virittää yhä tietoisemmin. Uskon, että asioista keskustelu voisi tuoda rohkeutta nostaa esille työelämän kehittämisen problematiikkaa. Tärkeää olisi kaikkien huomata, että ilman yhteistä ponnistusta lähivuosien vaikeuksista ei tulla selviämään.
