Osallistuin alkuviikon Tampere-talossa pidettyyn kansainväliseen opetussuunnitelma-tutkimuksen konferenssiin. Mielenkiintoista, miten monelta kantilta opetussuunnitelmaa voidaankaan tutkia ja kehittää.( http://www.uta.fi/laitokset/okl/tokl/wcsc/ - WCSC=World Curriculum Studies Conference) Läsnä oli noin 300 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Kaikki olivat erityisen kiinnostuneita toinen toistensa ajatuksista ja näkemyksistä opetussuunnitelmiin ja niiden tutkimiseen.

Oma erityinen mielenkiinnon kohteeni oli näiden esillä olleiden näkökulmien sovellukset varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman kehittämiseen. Jo etukäteen olin ollut innoissani päästessäni keskustelemaan varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmasta ja siihen liittyvän filosofisen, näkemyksellisen perustan selkiinnyttämisestä meillä täällä Suomessa. Yhteisen keskusteln kautta ajattelin löytäväni uusia näkökulmia asiaan, jota niin paljon olen viime vuosina pohtinut eri esi- ja alkuopetuksen ops-prosesseissa sekä vasu-prosesseissa. Odotukseni täyttyivät niiltä osin, että sain tavata tutkijoita Kiinasta, Japanista, Etelä-Afrikasta, Kanadasta, Norjasta, Ruotsista, Australiasta ja he kaikki olivat innolla kyselemässä, miten täällä varhaiskasvatuksen alueella asioista ajatellaan, kun maamme Pisa-tutkimuksen tulokset ovat niin hyviä. Mutta erinomaisen pettynyt olin meidän suomalaisen varhaiskasvatuksen tutkijajoukon minimaaliseen osallistumiseen tähän konferenssiin; suomalaiset käväisivät pitämässä esityksensä, mutta keskusteluihin heillä oli minimaalisesti aikaa !! Välillä ihan kauhistutti, miten pokkana kerroin maamme varhaiskasvatuksen koulutukseta ja ops-ajattelusta, vaikka itse olenkin virallisen systeemin ulkopuolella. 

Varmaan osallistuminen seminaariin kertoo totuuden suomalaisen varhaiskasvatustutkimuksen tilanteesta. Opetussuunnitelma-ajattelun kehittämistä ei nähdä yhteisenä asiana. Onkohan todella näin ??

Opetussuunnitelma-ajattelussa ollaan kansainvälisesti pitkällä. Meilläkin vallitseva saksalaiseen traditiooon perustuva ajattelu on jo pitkälle muualla historiaa. Erinomaisen innostavana pidän William Doll'in (ym ym) ajattelua postmodernista opetussuunnitelmasta. Hänen ajatteluunsa kannattaa paneutua.

Yritän paneutua asiaan vielä tarkemmin tässä lähiviikkoina, mutta erityisesti mielessäni nyt on Doll'in s-näkökulmat opetussuunnitelmaan: Science, Story and Spirit; korostus on selkeästi tunne- ja tunnelmapuolen kuin tiedollisen puolen korostuksessa. Rakkaudesta opetussuunnitelman elementtinä oli mielenkiintoista kuunnella.

Opetussuunnitelmaan Doll'illa on myöskin r-näkökulma ja c-näkökulmat ikäänkuin ops:n rakentamisen kolmiokehikkona. Palaan näihin myöhemmin. Upeaa oli siellä tiedostaa, että meillä kyllä vasun perusteissa ollaan selkeästi hyvään, uuteen suuntaan menossa. Perusteet antavat uuteen ops-ajatteluun mahdollisuuden toteutua, mutta kentällä kunnallisissa ja talokohtaisissa opseissa vanha ajattelu tulee turhan usein vielä pintaan - no toki arkikin on sen mukaista.

Palasin eilen iltapäivällä konferenssista kotiin kuin olisin palannut ulkomailta, pitkältä, innostavalta matkalta. Ajatukset innolla lähtivät miettimään, miten me pääsisimme näissä jutuissa myös meillä yhteiseen keskusteluun. Onneksi ainakin kentältä löytyy kumppaneita, joiden kanssa päästään vasun uudenlaisessa ymmärtämisessä eteenpäin.

Sateisen helatorstain hämärtyessä Elinalta