Helatorstain seutu antoi mukavan tauon arkeen.  Aurikoinen sää raamitti mukavasti pihatöitä maalla.  Kukkamaiden kuopsutus on mukava tapa rentoutua.  Olennaisinta siinä hommassa näin keväällä on tutkailla, mitkä nousevista kasveista on niitä vanhoja tuttuja perennoita tai sitten vasta kylvettyjen kukkien alkuja ja mitkä ovat rikkaruohojen alkuja !  Toivottavasti arvaukseni ja tietoni olivat oikeita ! Sen tietty kesä paljastaa.

Maalla ajatukset levossa askartelivat myös alkuviikon ops-konferenssin  teemoissa. Jotenkin nousi tietoisuuteen, että meidän varhaiskasvatuksen kentällä on lähdettävä nostamaan keskusteluun yksiköissä selkeästi tärkeitä, yhteisön henkiseen ilmapiiriin (vai mitä käsitettä käyttäisi?) liittyviä teemoja, joista nyt tärkimpinä ajattelen: luottamus -siitähän jo aiemmin jotain kirjoitin, valta eri muodoissaan ja olennaisimpana rakkaus.

Näiden teemojen ääreen haluan keskusteluissa palata. Ne ovat minulle vielä kovin irrallisia, enkä nyt yritäkään niitä asemoida ajattelussani johonkin käsitejärjetelmään. Annan niiden olla avoimina.

Luottamuksen tai sen puutteen monet kasvot haluan tehdä näkyviksi. Lieneekö niin, että valta ja sen rakenteet ovat juuri luottamuksen puutteen vahvistajia: työyhteisön tasolla hierarkinen ajattelu tulee tässä ensimmäisenä mieleeni.   Kuka voi ja saa tehdä mitäkin, on työyhteisöjen arjessa selkeästi esillä olevaa keskustelua. Tässä siis työtehtävien ja työvuorojen mukainen niiden määrittely on esimerkkinä. Pitää tätä miettiä vielä. Taitaa tämä yhteiskuntamme koulutuksellinen rakenne voimakkaasti vahvistaa näitä vallan muotoja - kun olet käynyt vain näitä ja näitä kouluja, et voi tehdä sitä tai tätä. 

Alkuviikosta kuuntelin erästä tutkijaa, joka tutkimuksiensa pohjalta oli löytänyt itämaisesta ja  lansimaisesta uskonnollisesta traditiosta kovin yhteneviä kosmisen rakkauden ilmentymiä. Tämän pohjalta hänen mukaansa meitä maailmassa yhdistää sama rakkauden voima, jonka tulee ilmentyä myös kasvatuksessa, kasvattajien eettisesti ja moraalisesti korkealaatuisena toimintana. Meillä Suomessa myös Simo Skinnari on kirjoittanut pedagogisesta rakkaudesta.  Tämä teema kiehtoo ja se pitää myös nostaa arjen kasvatuksessa esille merkittävimpänä kasvatussuhteen elementtinä.  Voisikohan olla niin, että rakkaus on näiden, siis negatiivisen vallankäytön ja luottamuksen puutteen  vastapoolina ?  Tätäkin konstruktiota pitää miettiä.

Näitä mietteitä siis alkavan viikon pohjalla. Mukava olisi, jos näitä mietteitä joku kommentoisi. Täällähän keskustelua voisi yhdessä viritellä, siis virtuaalisella foorumilla.

Virtuaalisuuden olemuksesta muuten konferenssissa sain hyvän määrittelyn. Meillä kun virtuaalisuuteen on liittynyt jotenkin ajatus ei-todellisesta, mielikuvituksellisuudesta, fantasiamaailmaan liittyvästä tms. Virtuaalisuuden vastakohdaksi määritellään aktuaalinen (actual), siis tässä hetkessä, tässä tilanteessa kasvokkain todentuva tapahtuma.  Virtuaalinen on siis todellinen, mutta ajasta ja paikasta riippumaton tapahtuma, kohtaaminen.

Tapaamisiin  Elinalta