Missä viipyy yhteinen keskustelu työkulttuurista!

Mielenkiintoisesti työvuoden aloitus on taas tempaissut mukaansa. Kesän tuottama latautuminen on päässyt jo hyvään käyttöön, varmaankin meillä kaikilla, jotka vielä työelämässä aktiivisesti pyrimme asioihin vaikuttamaan. No, tokihan on mahdollista olla vaikuttamassa, vaikka ei enää joutuisi aktiivisesti palveluitaan ostettavaksi tarjoamaan - tämä tällainen yrittäjä-näkökulma.

On hienoa olla käynnistämässä uusia tuulia uusien ihmisten kanssa tuttujen palvelukuvioiden kehittämiseen. Muutos on toivottu, mutta selvästi myös vähemmän toivottu - mitä vikaa hyvässä vanhassa, kun taas vouhotetaan uuden kehittämisestä. Kunpa voi pysäyttää maailman muuttumisen! No ehkä oikeasti me emme sitä toivo, mutta esille sellainenkin ajatus uusissa prosesseissa kuitenkin usein pulpahtaa.

Olen tämän aamupäivän kirjoittanut vastinetta Aamulehdessa (14.8.2008)elokuussa olleeseen eriomaiseen kirjoitukseen: "Päiväkodissa on keskityttävä lapsiin". Artikkelissa nostettiin erinomaisen hyvin esille sisältäpäin tehtyjä havaintoja työn tekemisen haastekohdista. Eräs keskeinen näkökulma oli se, että siellä on liikaa palavereja ja tehdään upeita papereita, mutta arki on aivan muuta. Juttu olisi ollut erittäin hyvä keskustelun avaus, mutta eihän se toiminut!

Tässä artikkelissa ollut loistava toimittaja Seppo Syrjän tuottama kuva

Päivähoidosta ei voi keskustella. Pian artikkelin julkaisun jälkeen saimme lukea lehdestä muutaman puolustuspuheenvuoron: aina on toimittu lapsi keskiössä, tottakai pal verejä tarvitaan, kyllä meillä on erittäin ammattitaitoinen väki hoitamassa päivähoitoa! Yksikään ei uskaltanut vastata, että havainnot ovat totisinta totta.

Jotenkin tämä alkusyksy taas osoittaa, miten vaikeaa on keskustella työkulttuurista. Puolustautuminen ei ole keskustelua.

Yritän, jos saisin juttuni läpi. Laitan sen aikanaan kyllä tännekin, vaan nyt ensin yritän suoraan lehteen.

Peukut pystyyn!  Syysriemua kaikille !

Elinalta

Tähän kirjoitukseeni sain mielenkiintoisen kommentin omaan sähköpostiini. Se tuli Matti Meikäläiseltä. Valittavasti osoite ei toimi, joten päädyin siihen, että laitan tähän jatkoksi sekä kommentin että siihen liittyvän vastausyrityiseni:

Kiinnitin huomiota blogiisi:

Meidät päiväkodin työntekijät "on peloiteltu" pitämään suumme kiinni! Niin minutkin ja sanktiot seuraisivat! Siksi ei työntekijätaso varmasti juuri reagoinut!

Johto valvoo... 

Ja totuus on,joku paperi (esim. Vasu) on hyvä ja tarpeellin, mutta suurin osa ei! Niitä on vain hieno näyttää ja puhetta piisaa - mutta ehditäänkö niitä koskaan toteuttamaan?

Varsinainen työ, eli lapset jäävät kyllä hoitamatta kiireen, turhan palaveroinnin, papereiden rustaamisen vuoksi, useiden turhien koulutusten vuoksi. Esimiehiä on koulutettu, mutta alaistaitojakin tarvitaan. Päiväkotien esimiehillä on liian suuria yksiköitä johdettavana. Pitäisi antaa aikaa siis yksiköissä miettiä sitä varsinaista omaa työtä ja toimintaa ja sitten toteuttaa ja kehittää sitä aktiivisesti. Turha hyppyyttäminen pois! Päällikkötasoa sekä suunnittelijoita on aivan liikaa. Heillä ei ole käytännön kokemusta, eivätkä he elä tai ymmärrä oikeasti päiväkodin arkea!!!!

Vastaukseni: