Tämän tiistai-päivän sain olla Helsingissä työministeriön TYKES-hankkeen juhlaseminaarissa. Mukana oli puhumassa maamme johtavia työelämän kehittäjiä ja tutkijoita. Tykes-hankkeen sivuilta; www.mol.fi voi seminaariin materiaaleihin varmaankin pikapuoliin tutustua.
Erityisesti tänään sykähdytti professori Kirsimarja Blomqvistin esitys: Luottamus ja sen rooli työselämässä. Professori on Lappeenrannan teknologisen ylisopiston kauppatieteiden osaston tutukimusyksiköstä, mutta puhui "pehmeämmin" kuin kasvatustieteilijät konsanaan. Hän on väitöskirjassaan tutkinut luottamusta. Täytyy kaivaa se netistä esille.
Esitetty ajattelu oli minulle uutta, riemullista, kun niin paljon olen pohtinut tämän päivän varhaiskasvatukseen liittyen sitä, miten vähäinen luottamus meillä on lapseen. Sen kehittämiseen pitäisi todella paneutua. Nyt tarkasteltiin saamaa asiaa työyhteisön ja verkostotyön kehittämisen näkökulmasta.
Kovin lähelle asia kyllä on tällä viikolla tullut erään päiväkodin työyhteisön perusongelmiin paneutuessani. Näin siellä selkeän ongelman työntekijöiden ja johtajan välisissä suhteissa. Luottamuspula on selkeästi molemminpuolinen.
Nyt sitten sain istua kuulemassa Blomqvistin esityksessä, miksi ja mihin luottamusta tarvitaan: Luottamus mahdollistaa riskien ottamisen ja sitoutumisen sekä lisää kommunikaation ja yhteistyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Luottamus kytkeytyy monin tavoin nykyaikaisen työelämän kriittisiin tekijöihin ja työn organisointiin. - Upeaa, että näihin jotenkin niin perusasioihin on nyt paneuduttu väitöskirjatasollakin.
Luottamuksen arvioinnissa mielenkiitoista olivat myös Blomqvistin mukaan jäsenneltynä kolme indikaattoria: Kyvykkyys (substanssiosaaminen ja yhteistyökyvykkyys), Goodwill (positiiviset aikomukset, kiinnostus ja huolenpito, kunnioitus, moraali) ja identiteetti ( selkeät arvot, suunta ja valinnat, realisinen kuva omasta osaamisesta). Yksilön ja organisaation luotettavuus tulee näkyväksi toiminnan kautta.
No, huomaan, että lähden kirjoittamaan aamupäivän luennon antia tähän. Se varmaankin johtuu siitä, että näin itsekin pyrin sisäistämään selkeän jutun kokonaisuutta ja koko ajan huomaan miettiväni, että nämä sopivat kaikkiin tuntemiini työyhteisöihin ja organisaatioihin. - Miten paljon pitääkään meidän vielä yhdessä oppia !
No, päivässä oli muutakin upeaa antia, tsoomi oli tähdätty työn tuottavuuden ja tuloksellisuuden lisäämisen välttämättömyyteen meillä ja muuallakin Euroopassa. Urakassa pitää olla mukana sekä julkinen että yksityinen sektori. Jotenkin jäi paneelista mieleen, miten olemme siirtyneet työnantajien markkinoista työntekijöiden markkinoihin. Miten käykään tässä julkisen sektorin työyhteisöjen, kun työvoimapula on tosiasia. Filatov ja Liikanen puhuivat vakavalla äänellä näistä tosiaioista.
Mutta, kun lähdemme yhdessä kehittämisessä liikkeelle, nopeakin muutos on mahdollinen.
Itse pinkaisen nyt Kaupin rantaan lenkille !
Innostuneena Elinalta
