Tässä päiväkirjassani olen päättänyt kirjoittaa itselleni ja lukijoillenikin pohdittavaksi eteenpäin niitä, hyvin jäsentymättömiäkin ajatuksiani, joita minulla herää, kun työkseni saan olla tiiviissä yhteistyössä erityisesti päivähoidon kentän kanssa. Saan olla avittamassa työyhteisöissä työkulttuuria itseohjautuvampaan suuntaan. Mutta erityisesti viime vuosina olen saanut olla mukana varhaiskasvatuksen kehittämishankkeissa, nk. vasu- prosesseissa.

Olen viimeisten vuosien aikana tavannut tuhansia varhaiskasvatuksen ammattilaisia, olen saanut olla lähes aitiopaikalla näkemässä ja kuulemassa näitä arjen ammattilaisten ajatuksia. Jotenkin viime vuoden aikana minulle heräsi halu alkaa kertoa julkisesti ääneen, millaisia ajatuksia näiden tuhansien kohtaamisien kautta minulle on syntynyt. Näitä ajatuksiani toin ensimmäisen kerran julkisimmin esiin viime syyskuusa Efekon varhaiskasvatuksen ajankohtaispäivässä. Siellä esitin julki viisi teesiäni, joiden sisältöä ajattelen tällä palstalla nyt aluksi tuoda esiin.

Nämä teesini, väitteeni olivat seuraavat:
1. väitteeni: Päivähoidon työkulttuuri on jämähtänyt eiliseen
2. väitteeni: Päivähoito meillä osataan, mutta varhaispedagoginen ajattelu on lapsenkengissä
3. väitteeni: Keskinäisen keskustelun vaikeutta paetaan kasvatuskumppanuuskeskusteluihin ja toimiin vanhempien, asiakkaiden kanssa
4. väitteeni: Erityispäivähoito on liian usein vastauksena arjen yhteisen työn kehittämisvaatimuksiin
5. väitteeni: Meillä on selkeästi varhaispedagoginen koulutuksellinenkin hätätila

Tämän ensimmäisen nettipäiväkirjatuotokseni olen kirjoittanut jo maaliskuussa (14.3.2006) 2006, mutta vasta nyt saan sen eetteriin. Jatkoa seuratkoon ! Tästä tulee mielenkiintoinen uusi projekti omaan elämääni.  

Tampereella kauniin talvi-illan hämärtyessä

 

Elinalta

 

ps. kauniin kukkakuvan on ttanut Iina Pennanen Maderialla