Hei,

jouduin vetämään toimistoni verhot kiinni, kun auringon kirkkaus häikäisi. Tuntuupa tosi hyvältä, kun kevät ja valo alkaa voittaa. Se antaa virtaa joka lähtöön!

Kovin kovin hiljaista on talven seutu blogissani ollut. Voi minua! Vaan elämässä on välillä aikoja, jolloin saa ja haluaa keskittyä muihin kuin työhön liittyviin asioihin. Minulla se on nyt ollut onnellisen parisuhteen kehittäminen.

No toki on ajatuksia muuhunkin riittänyt. Erinomaisen suurella mielenkiinnolla olen seurannut maassamme päivähoidon suurta näytelmää, jossa on kieltämättä ihan hysteerisiäkin piirteitä. Meillä käydään valtavaa taistelua ryhmäkokonormin puolesta ja sitä vastaan.  Tuleeko normi takaisin, on nyt selkeästi jäämässä poliittisen päätöksenteon asiaksi. Vahvasti itse toivon, että meillä pystyttäisiin vahvistamaan kuntien päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia niin, että he itse saisivat tehdä nykyisen henkilöstönormituksen mukaisesti päätökset siitä, miten heidän kunnassaan varhaiskasvatuksen arki toteutetaan.

Oletko huomannut, että meillä ei käydä tänä päivän mitään kunnollista, uutta luovaa keskustelua päivähoitoväen keskuudessa. Ryhmäkokonormi on ainoa asia, mistä tänä päivän puhutaan.

Olen vuosien ajan saanut olla läheisessä dialogissa maamme varhaiskasvatuksen kentän merkittävän uudistajan, päivähoito-yrittäjän Seija Kastari-Johanssonin kanssa. Ihailen suuresti hänen näkemyksellisyyttään ja viisauttaan tarkastella ja oivaltaa päivähoidon ilmiöitä yhteiskunnallisessa viitekehyksessä. Hänen kauttaan olen oppinut paljon.  Tällaista ajattelua meillä on valitettavan vähän muualla. 

Onneksi Seijalla on myöskin taitoa ja osaamista myöskin herättää keskustelua siellä, missä hänen ajatuksiaan ja koeteltua osaamistaan kuullaan, siis ministereiden keskuudessa.  Kun osaa etsiä ylimpien ministereiden sähköpostiosoitteen ja muut yhteystiedot ja kun osaa laittaa ajatuksena kirjoitettuun ja kuvitettuun muotoon, saa vastakaikua - siis ministereiltä, vaan ei päivähoidon ammattilaisista ja päivähoidon tutkijoilta ja esim ammattiliittojen edustajilta.  

Jokaisen kannattaa nyt mennä www.kuperkeikkaesikoulut.fi - sivustolle ja printata sieltä Seijan julkaisua: Kuperkeikka - 15 vuotta suomalalisessa päivähoidossa.   Sitä lukevat nyt ministeritkin! Risikon näkemys tästä julkaisusta oli, "Olen tutustunut Kuperkeikka-raporttiin. Muidenkin kannattaisi :) Ystävällisin terveisin Paula Risikko" 

Siejan esityksessä on mielenkiintoisia, puhuttelevia kuvia! Tässä niistä yksi.

Päivähoidon arjen työprosessien ja niiden perusteluiden tiedostaminen on esityksessä erinomaisen hyvin esillä ja samoin upeasti korostuu päivähoidon väen ammatillisen koulutuksen tarve. Uudenlaisen ajattelun leviäminen, uusien innovaatioiden luominen ja kokeilut edellyttävät uudenlaisten ajauksien rantautumista työyhteisöjen arkeen.

Toinen väylä, jossa ryhmäkokonormiin voi otta kantaa, on netissä kerättävä adressi:

http://www.adressit.com/ryhmaton_paivahoitotoiminta

- eräs äiti on laittanut tämän foorumin pystyyn puolustaakseen sitä kokemusta, mikä hedän perheellään on ryhmättömästä päivähoidosta. Hienoa, että noustaan puolustamaan hyviä asioita.

Mielenkiinnolla odotan, millaisen lausunnon varhaiskasvatuslakia valmisteleva työryhmä tulee esittämään. Tiedän, että työryhmä ei tule olemaan yksimielinen mm. ryhmäkokonormiin liittyen.  Lähipäivinä varmaan asiasta taas kuulemme.

Itse olen todella surullinen siitä, että näin olematon asia nostetaan koko toimialan keskeisimmäksi kysymykseksi. Minusta meillä pitäisi käydä kiivasta keskustelua siitä, miten koko päiviähoidon tilaa pystyttäisiin kohentamaan. Päivähoidossa henkilöstön tila on todella huoleatuttava. Meiltä on ote pientenlasten kasvatukseen kokonaan hukassa - laumoja hoidetaan ja "pidetään hengissä"!!

Kysymykset kasvatukseen liittyvistä asioista pitäisi saada nostettua pohdinnan ja kehittelyn fokukseen!

Nyt aurinkolenkille!