Upea talvi, upeat hiihtokelit !
Mukavaa, kun viimein meillä pitkään odotettu talvi, nyt jo ihan nautittavakin pakkaseltaan. Hiihtoloma ei oikeastaan tämän paremmissa keleissä voisi jatkua. Täällä Tampereen korkeudella vietämme siis koululaisten lomaviikkoa niissä perheissä, joissa vielä lapsia/nuoria on koulussa. Itselläni historiallinen vuosi: lähes koko ikäni olen elänyt perusopetuksen lomien mukaisesti: oma äitini oli alakansakoulun opettaja - meille hiihtoloma oli jotain erilaista ! Oman perusopetukseni ajan hiihtolomailin, muutaman vuoden opiskelin ilman selkeää hiihtolomaa, mutta sitten pienten lasten opettajana hiihtolomailin ja ammatillisen koulutuksen ja koulutusyrittäjä-ajan olen hiihtolomaillut joko työni, mutta ainakin omien lasten vuoksi. Tänä vuonna nuorimmaiseni on abiturientti, eikä siis hiihtolomaile ! Ensimmäinen hiihtolomaton vuoteni ! Elämässäni on siis tapahtumassa suuntautumista uudenlaisiin loma-aikoihin. Mielenkiintoista !
Merkittävämpi asia kuitenkin on lauantai toissaviikolta. Vietimme Pirkkalassa Potpuri-projektin päättäjäisiä työyhteisöjen kehittämiskavalkaadin merkeissä. Voi että saattoi hankkeen vastaavana olla ollellinen ja ylpeä siitä, miten upeita juttuja työyhteisöissä oli saatukaan aikaan ja ehkä vielä mikä tärkeintä, miten hienoon kehittämisen intoon kunnan päivähoidon väki on päässytkään. On enemmän kuin luonnollista, että kahden ja puolen vuoden prossissa päästään hyvään alkuun, vaan tulokset yhteisöllisissä prosesseissa eivät tule heti kovin konkreettisesti näkyviin; ilmapiiri on parantunut, on opittu keskustelemaan, puhutaan enemmän työstä kuin ennen, on löydetty yhteisen kehittämisen sävel, yhteinen idea, jota halutaan kehittää eteenpäin jne. Nämä ovat uskomattoman tärkeitä, upeita juttuja.
Itselleni kavalkaadissa osui silmään erään päiväkodin työyhteisön mainio kiteytys: "Sekava tila ja sen tunnistaminen on hyvä lähtökohta uuteen." Tämän Seija Kastari-Johanssonin upean ajatuksen yhteisö oli napannut kehittämistyönsä lähtökohdaksi. Ja tältä pohjin työyhteisö oli päässyt yhdessä aimoannoksen eteenpäin yhteisöllisyydessään - merkittävää tässä prosessissa oli se, että yhteisö tunnistaa oppineensa puhumaan, kuuntemaan ja nyt opettelevat todellisen dialogin käymistä.
Kavalkaadissa yhteisöt esittelivät oppimaansa toisilleen. Lauantaina Pirkkalassa saattoi nähdä huimasti omasta osaamisestaan ammatillisesti ylpeitä, innostuneita ja onnellisia päivähoidon ammattilaisia. Kun sitten vielä työministeriöstä Maarit Lahtosen suulla saatiin tsemppaavaa palautetta projektin tuloksista, saatoimme me projektin ulkopuoliset asiantuntijat startata kohti uusia projekteja. "Projekti on parhaimmillaan, kun konsultin takavalot häipyvät horisonttiin !" - tämän letkautuksen saatoimme tehdä todeksi Pirkkalassa. Pirkkalasta kuulemme varhaiskasvatuksen kentällä vielä varmasti hyviä uutisia lisääkin. Niin monessa yhteisössä on päästy niin pitkälle ja prosessi jatkuu varmasti.
Potpuri on antanut intoa myös kehittäjälle jatkaa tällä linjalla. Yhdessä työyhteisön kanssa voidaan päästä tilanteeseen, jossa työyhteisön jäsenet selvästi luovat uutta ja innostunut kehittämisen ilmapiiri voimaannuttaa koko työyhteisön henkilöstön. En kyllä itse osaa parempaa työhyvinvoinnin kohottamisen välinettä löytää. Yksittäiset "elämyspäivät" toki työyhteisöä voivat hetkellisesti piristää, mutta kantavaa tulosta saadaan vain yhteisen arjen kehittämisellä yhdessä löydetyn tavoitteen suuntaisesti.
Potpurin kokonaisuudesta voit lukea, kuunnella ja katsella raporttia osoitteesta: http://www.innokanava.fi/potpuri
Tänään kohti Porvoota - mitähän Kulloossa saadaan vuoden prosessin aikana aikaiseksi ! Tsemppiä meille siihen prosessiin. Mielenkiintoista illalla tavata uusi työyhteisö !
Elinalta
